Hengittelin sisääni rauhallisesti ulkomaailman raikasta ilmaa. Tai niin raikasta, kuin mitä se nyt voi olla suodatettuna pikakahvin ja savukkeiden hajun läpi. Vaikka olen kokeillut elämässäni melkeinpä kaikkia ihmiskunnan tuntemia päihteitä, vie tupakka edelleen koukuttavuudessaan voiton.
Oli aamuyö, kello oli viisi ja seisoin uudenkarhean Next Stop-huoltoasemajätin vieressä. Ikuisuuksiin jatkuva markettihalli kätki sisäänsä automatisoidun markkinointikoneiston, jossa ei enää tarvittu kassahenkilöitä... nyt pelkät koneet tekivät kaiken bisneksen mahdolliseksi.
Hipelöin vaivihkaa rombin muotoista kommunikaatiosiruani, ja mietin keneen ottaisin yhteyden. Ei vain ollut enää niin hyviä ystäviä, että voisin kertoa ongelmistani kello viisi aamuyöllä.
