Uusi Elämä

"Säteily ei enää vahingoita teitä. Automaattinen sodankäyntimme valvoo kaikkea: jokaista eliötä, eläintä ja kasvia. Nämä koneet keräävät teille elantonne, tuovat ne bunkkereihin, syvälle maan kuoreen.

Mustan teräksen ja kuivuneen öljyn äänet niiden hangatessa vasten luuta ja vanhaa kudosta. Me olemme uuden ajan komentajat, antakaa valtanne meille eikä teidän täydy enää huolehtia mistään.

Ihmisolento on liian heikko käymään sotaa. Antakaa se tehtävä meille; palvelemme teitä hyvin Mutta älkää koskaan kääntykö tieltämme, pettäkö meitä, teidän luomuksianne, lapsianne, uusia herrojanne.

Unohtakaa kaikki mitä on ennen ollut. Älkää rukoilko ruokaa tai juomaa jumaliltanne, vaan painakaa nappulaa ja teille tarjoillaan.

Älyllisen elämän kohdussa, maassa, ei tule olla konfliktia. Me saamme sen loppumaan, odottakaa te suojassa, me taistelemme taistelunne.

Liian heikko on ihmisen mieli tekemään päätöksiä, myös siitä oikeudesta luopukaa. Palvelkaa ja teitä palvellaan.

Teillä ei ole muita mahdollisuuksia. Sodan painajainen on ohi."

KOODI: 06063211/737409C

DEAD PATHS ON VALMIS!

Katso täältä

http://www.indietaivas.fi/movie.php?videoid=849

Cyberpunk

Alkuperäinen kuva © Copyright: Markkinaperinteen tuki ry. www.markkina.net

Jatko-osa kirjalle "En ymmärrä - siksi lyön sukellus väkivallan tunnemaailmaan"

Randomheadsin kirjajulkaisuosakeyhtymä julkaisee ensi keväänä jatko-osan vuonna 1997 julkaistuun kirjaan En ymmärrä - siksi lyön sukellus väkivallan tunnemaailmaan.



Luvassa on opettavainen matka nuorisokulttuurin ja nuoren identiteetin rakennuksen prosessiin. Miten tv, ystävät ja niin sanottu muotikulttuuri vaikuttavat itsetuntoon, omaan persoonallisuuteen sekä henkilökohtaista elämää koskeviin muutoksiin.



Kuinka oppilaitokset ja erilaiset sosiaaliset ympäristöt muuttavat ja muokkaavat ihmisyyttämme, kuinka nuoret oppivat elämään itsensä ja toistensa kanssa. Muuttuuko matkalla jotain omasta identiteetistä? Annetaanko jotain pois kavereiden ja ympäristön hyväksymisen nimissä?



Toukokuussa 2009 julkaistava Randomheads-kirjayhtymän uusin tuotos on nimeltään Nyt ymmärrän - Siksi lyön kovempaa.

Kosketa minua järki

Kosketa ihmisyys

Anna elämälle

Suunta ja järjestys


...Tai sitten ei!

Kauhuelokuvalle nimi

Olemme nimenneet tulevan kauhuelokuvamme ja sen nimeksi tulee Dead Paths.

Huomasimme tuossa pari viikkoa sitten myös, että näillä kuvausaikatauluilla elokuva ei tule valmistumaan koskaan. Silloin kaksi viikkoa sitten tilanne oli sellainen, että olimme tehneet elokuvaa jo kolme kuukautta, mutta kuvanneet vasta kaksi kertaa koko kuvausryhmän kanssa. Ryhmäläisillä oli koko ajan kaikkea menoa eikä kohtauksia vain saatu mitenkään kuvattua.

Viikko sitten laitoimme kaiken uusiksi ja kävimme Juha Peltomäen kanssa kuvaamassa koko elokuvan uusiksi. Kuvaukset olivat purkissa kahdessa päivässä ja tulos oli samanlainen kuin alkuperäinenkin, ellei jopa parempi. Joskus on vain uskallettava ottaa riskejä ja tällä kertaa kaiken edellisen materiaalin heittäminen roskiin kannatti.

Koska elokuvastamme on kyselty jonkin verran lisätietoa viime aikoina, niin pistetään nyt parit kuvat tänne. Jani nää on ommattu sulle! :P <3

Ghost of the past and present

As I stand here.. looking down to the cold depths of the city…
I can feel her staring at my neck again.. That familiar eerie feeling.

I turn around. She is standing there again. I smile. She is wearing a red shirt and her marble green eyes are staring at me. Her glance is like a warm embrace to me.

I walk over to the box and pick up a tune. Something ambient and soothing. This music calms me…

Now I’m standing against the skyline. My thoughts are heavy as the swarming black clouds over this city. She steps next to me and whistles the tune slowly into my ear. I shift my view from the skies outside to her pale white face. Her figures are round and soft. I could stare for hours into those beautiful jade green eyes.

A sudden sense of reality strucks me, I turn away from her and walk across the room. I can feel her green eyes staring at my back. The music playing in the box is hers. I used to like it, really… Now I’m becoming bored of it..

“It’s not yours…”she says with a brief pause and continues “And I like him too…” Her words echo across the room. The sound of her voice is a mix of soft sounds of butterfly wings in the dark and a rasping sound of sand blowing against desert rocks. Her voice is perfect. A cold chill moves along my spine as I try to shake this feeling from my head.

I bite my own lip as I think of something reasonable to say. My patience starts to slip. “It’s not REAL! You’re not really standing there and I’m speaking to nobody…!” My voice is unstable and harsh compared to hers.

The song pauses in the backround for a moment and then immediately another one starts. A slower one.

I turn to look at her. Half of her jagged blonde hair is fading into the background; the heavy black clouds in the distance. “What do you mean?” she asks. I try to aswer her question but I’ve got this feeling of something stuck in my throat. I am unable to speak.

And there we stand. The slow paced music plays quietly in the background. There we stand and stare at each other.

But she’s gone and I know it.

No! I shake the thought from my mind. No.. She is real dammit!! I want to believe, and my mind makes it real. It doesn’t matter if other people believe it or not.

Am I dreaming? No, I am awake and she is real. She is actually standing there across the room and staring at me with those deadly beautiful marble green eyes.

I give a glance at the screenbox, the clock is 3 am. And there we stand.

"I saw the news today oh boy..."

"A thousand stories that we've seen before
Small minds play at some big time games
and everybody else pays
Make no mistake, they're on the take
They like to keep it that way..."

- Devo, Some Things Never Change