Tutkijaryhmän lähettäessä Fernien vuodesta 1988 he tuskin tiesivät sen kokonaista tiedollista vaikutusta. Kahdenkymmenenyhden vuoden päässä tulevaisuudessa asiat tulisivat olemaan todellakin toisin, kuten kävi ilmi Fernien kahden viikon matkasta. Onnekseen he valitsivat Fernielle edes sopivan sukupuolineutraalin peitenimen sekä melkoisen huomaamattoman asusteen; hillityn tummansinisen puvun. Mutta se, mihin Fernie tulisi matkallaan törmäämään, siihen ei tutkijaryhmä osannut yksinkertaisesti varautua.
Näytti siltä, että tulevaisuudessa kaikki pahimmat ja parhaimmat science fiction –kertomukset olivat käyneet toteen. Markkinatalous oli levinnyt yli planeetan, nyt halliten ihmisten elämää täydellisesti. Luonto oli tuhoutumassa juuri niin nopeasti, jopa nopeamminkin, kuin ennustettiin ja saasteita sekä ihmisiä oli maapallolla 150 kertainen määrä siihen verrattuna, mitä tutkijaryhmä oli arvellut tulevaisuudessa olevan. Jostain kumman syystä niinkin kaukaisessa tulevaisuudessa ihmiset silti vielä käyttivät polttomoottoreilla varustettuja autoja, eivätkä sähköautoja, jotka olivat jo täysin mahdollisia Fernien todellisuudessa vuonna 1988. Tämä tietenkin selitti saasteiden määrän, mutta ei syytä, miksi näin oli. Tälle mysteerille hän ei saanut vastausta koko kahden viikon matkansa aikana, vaikka hän miten yritti kysellä asiasta. Ihmiset vastasivat hänelle, että se ei ole tarpeeksi kustannustehokasta tai muuten vain mahdollista tai menivät vain hämilleen. Fernie tiesi itse ollessaan tiedemies tämän olevan täysin potaskaa, mutta ei halunnut ärsyttää ihmisiä, ettei olisi herättänyt liiaksi huomiota.
Fernieltä kysyttäessä tulevaisuuden teknologiasta hän menee hetken verran hiljaiseksi. Hän kertoo, että vuonna 2009 teknologian kehitys on yksinkertaisesti räjähtänyt verrattuna hänen nykyaikaansa, muuta sanaa hän ei siitä ilmiöstä voi käyttää. Tulevaisuudessa Fernien sanojen mukaan ihmisten elämää todellakin hallitsivat koneet. Ihmiset eivät enää käyttäneet lankapuhelimia yhteydenpitoon, ehei... He käyttivät siihen
tietokoneita. Nyt tietokoneet eivät enää olleet erillään eikä tietokoneiden tiedonsiirto tapahtunut enää kasetein tai edes levykkein. Kaikki tietokoneet oli kytketty maailmanlaajuiseen verkostoon, jossa kulki kaikkein tärkeimmät sekä myös yksityisimmät tiedot. Tällainen verkosto oli vasta kehitetty alkeellisimmillaan vuonna 1988. Jokainen kyvykäs sekä halukas pystyi nyt urkkimaan vapaasti toisten tietoja. Tietojen levittäminen ei ollut ainut asia, johon tätä tietoverkkoa käytettiin. Sitä nimittäin käytettiin myös muun muassa pankkiasioiden hoitoon, ostamiseen, huutokauppaamiseen, viihteen hankkimiseen, työnhakuun sekä jopa uusien ihmissuhteiden luomiseen –
aivan kaikkeen.
Fernien kuuleman mukaan tietojen urkkimista esti sentään yksi asia, nimittäin ihmisten henkilöllisyydet tässä tietoverkossa olivat vielä onneksi häilyviä ja vaihtuvia. Mutta silläkin oli kääntöpuolensa, nimittäin nyt osa ihmisistä pystyi esiintymään omana itsenään ja osa valehenkilöllisyyden kanssa. Tämä taas johtaa lukemattomiin ja jälleen lukemattomiin rikollisiin sekä muuten vain arvelluttaviin ja jopa pelottaviin skenaarioihin.
Tulevaisuuden maailmassa yksi utopia oli ainakin käynyt toteen. Tulevaisuus nimittäin oli juurikin ensisijassa ideologioiden, ajatusten ja mielikuvien aikakautta. Maailmanlaajuisen tietoverkon avulla jokainen pystyi nyt olemaan mitä mieltä halusi ja vieläpä saada puolelleen muita samanmielisiä. Voit samanaikaisesti valita minkä vain poliittisen, uskonnollisen tai yleismaailmallisen ideologian ja alkaa kannattamaan sitä. Tämä teki Fernien oman mielipiteen mukaisesti ajatuksista ja ideologioista, jopa uskonnoista, kertakäytettäviä objekteja ja tuotteita. Niitä voi kokeilla ja sitten heittää menemään, mutta ainakin nyt kaikilla oli mahdollisuus kokeilla niitä. Eivätkä nämä ideologioiden mahdollisuudet tulevaisuudessa rajoittuneet ainoastaan yksilöille.
Näitä aatteellisia maailmoja nimittäin käyttivät nyt niin poliittiset johtajat kuin kaikkein suurimmat markkinatalouden hallitsijat. Tästä oli Fernien mukaan luettavissa suoraan joka päivä uutislehdistä
(huom. jotka nekin olivat jo osaksi siirtyneet aiemmin mainittuun tietoverkkoon) ainakin niiden kahden viikon ajan, mitä hän vieraili tulevaisuudessa. Ideologioiden ja aatteiden maailma on tulevaisuudessa niin voimakas, että se tunkee väkisin myös fyysiseen maailmaan ja vaikuttaa suoraan siellä elävien elämään. Se, että jokin vaikutusvaltainen poliittinen johtaja saa kansalaiset uskomaan hänen kannattavan hyvyyttä, oikeutta sekä vapautta, mahdollistaa värväämään satoja tuhansia sotilaita taisteluihin sekä saamaan ihmiset isänmaallisiksi, saaden heidät näin samalla uskomaan itsekin puolustavansa näitä hienoja aatteita.
Vuoden 2009 tulevaisuudessa Fernie kertoi kuulleensa usein sanoja, kuten rehellisyys, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Nämä sanat eivät tosin tarkoittaneet samaa kuin hänen nykyisyydessään, vaan niiden merkitys oli kummallisesti häilynyt. Näitä sanoja käyttiin kiertämään todellisuudessa tapahtuvaa valehtelua ja peittelyä. Jos sanottiin esimerkiksi ihmisen puhuvan rehellisesti, hän ei oikeasti tehnytkään niin, vaan hän esiintyi, näytteli, vain vakuuttavasti. Tämä hämmensi Fernietä vielä enemmän kuin aiemmin kerrottu autoasia.
Fernielle tuttu televisio oli edelleen olemassa vuoden 2009 tulevaisuudessa, mutta hän ei enää pystynyt katsomaan sitä. Hänen kääntäessä television musiikkikanavalle hän tuli pahoinvoivaksi. Ei siksi, että siellä näytetty materiaali olisi ollut häiritsevää, vaan siksi että materiaali oli leikattu ja kuvitettu niin sekavasti ja nopeasti, ettei hän tajunnut siitä mitään. Fernielle tuli todellakin aitoa liikepahoinvointia pelkästä televisioruudusta; erikoista! Hän ei kertakaikkiaan pystynyt käsittämään miten joku pystyisi seuraamaan tuollaista ohjelmaa viittä minuuttia kauempaa. Tämän yhden pahan kokemuksen jälkeen Fernie vältteli kaikkia televisioruutuja, peläten jälleen tulevansa huonovointiseksi, mikä oli tietenkin noloa. Hänen ensimmäistä kohtaustakin oli jo nimittäin ihmetelty suuresti.
Tämän kaiken jälkeen Fernie palasi takaisin nykyhetkeen, vuoteen 1988. Hänen toipumisensa kyseisestä retkestä ei ollut helppoa. Hän kärsi henkisesti todella pahasti kaikesta kokemastaan ja vieläpä paria kuukautta myöhemmin hänellä huomattiin hermostollinen vammautuma hänen saamansa televisiokohtauksen vuoksi.
