Sieluni valo vihreissä liekeissä

____ ___________ ____

"We became the outcasts of humanity.... The ones who thought people could use their minds for something good and pure.. We were deceived..."

Katson käsiäni, ne ovat tulessa. Mustat nahkahansikkaat käsissäni palavat, sulavat ja käpristyvät kasaan. Katselen ympärilleni, sali on pelkkää liekkiä ja tuhoa. Lattialla muutaman metrin päässä minusta makaa ruumis surkeana myttynä. Näen kuinka tuli ottaa sen ahnaasti syleilyynsä ja polttaa sitä. Ruumiin vaatteet roihuavat ja nekin käpristyvät kuoreksi mustan ruumiin ympärille. Omat vaatteenikin ovat tulessa.

Tämä tuli ei ole kuten kaikki muut tulet tässä maailmassa. Minun mieleni ei ole kuin ennen. Mieltäni ahdistaa, pelottaa, hirvittää ja sattuu samaan aikaan. Tunnen jonkin epäpyhän tiedon valtaavan aivojani, jonkin joka ei kuulu pääni sisään. Kauheita kuvia, tuskanhuutoja, epätoivoa ja ahdistusta. Huudan, mutta suustani ei kuulu ääntä. Salin seinät valuvat alas. Lasiseinät hajoavat mustuneiksi sirpaleiksi ja hajoavat pienemmiksi paloiksi.

Vihreät liekit polttavat huonetta ja ruumistani. Taukoamaton rummutus koko sielussani, tai paremmikin hermostossani, ei lopu. Hirvittävät pakkoliikkeet, järjestelmäni eivät enää toimi. Katson uudelleen käsiäni. Hanskoista ei ole enää mitään jäljellä, nyt ihoni ja lihaskudokseni palaa hohtavalla liekillä. Hohtava valo vaihtuu hiljalleen mustaan karrelle palaneeseen ihmisjätteeseen. Käperryn sykkyrälle, minuun ei enää satu. Ääreishermostojani ei ole enää olemassa, kipu on enää muisto. Nyt pääni tuntuu räjähtävän, mutta siihen EI.. SILTI... SATU.....!

Aeragh - hmn- aaaaaarh!!!! Sinisiä kukkia, y-säteitä, betonia, palavia ruumiita, galakseja vasten iäisyyttä, punaisia ja vihreitä silmiä samettikankaalla tuijottamassa, maailmojen tuhoa! Maailmojen tuhoa... Neuronit liekeissä... Molekyylit väistyvät.. Solut mutatoituvat... Kaikki järki katoaa tehdäkseen tilaa jollekin muulle, jollekin kauniimmalle,,,dd..--

Minun kehoni ei ole enää entisensä, valtavat siivet kasvavat siitä missä ennen oli selkäni. Palaneet soluni, mitä niistä on jäljellä, eivät enää pala vaan nyt ne uusiutuvat eksponentiaalista vauhtia. Hermostoni, mahtavaa! Minun ulkopintani on harmaata kuivaa tuhkaa, joka ei enää voi palaa. Mihin palaisi enää tuhka? Pintaa, lisää pintaa. Kuulen vanhojen tovereideni kutsuvan minua tuonpuoleisesta, muut yhdeksän enkeliä. Kutsun ne pääni sisälle, punaista valoa verensekaisessa hirmumyrskyssä. Olen feenikslintu ja olen uudelleensyntynyt.

Monimielinen persoonallisuuteni aistii tämän maailman liian laajalta alalta, yritän lopettaa prosessia. Pääni on resetoinut itsensä, nyt se luo sitä uudestaan levykkeeltä, mutta tämä levyke on isompi kuin pystyyyyyyynn kkäääässsiiitttämääääännnnnn--n---......!!!

::///--_//()()(..===000=0*==¨====///_______________((==()() 27#="?="%DONE

Pääni tuntuu hajoavan tuhansiin ja taas miljooniin osiin, mutta tietoa tulee vain lisää. Tietoisuuteni on keskellä merta, mustaa, syvää, vellovaa valtamerta. Vanhalla planeetalla, sitä ei siis tuhottukaan!

Harmaa valo rauhoittaa minua uudelleen. Nyt kaikki ei ole enää uutta, vaan samaa vanhaa, tuttua, kulunutta, nähtyä, ei! En minä tätä halunnut! Nyt tiedän kaiken, ymmärrän liian paljon, mutta siitä ei ole minulle mitään iloa. Seison keskellä Cerebuksen tähtisumua, kello 22:17... valokuva on kädessäni, klo 23:35, olen Merkuriuksessa... on toukokuun viides 2935, hammasrattaat tippuvat... John... Kristus ja uusi pakanoiden epäjumala samaan aikaan... Olen Minun Herrani Maailmanlopun Temppeli, viimeinen sovitus ja Karmean musiikin instrumentti... Se soi... Sinfoniaa... Vanhan Maan....

Minun on matkustettava lapsieni luo. On kulunut seitsemän vuotta tuosta hetkestä palavassa tornissa. Tietoisuuteni on tyyntynyt, vihani... sitä ei ole... kuulen muiden enkeleiden keskustelevan hiljaa matalalla äänellä päässäni. Katson jälleen käsiäni, ne ovat harmaat, poimuttuneet ja kuivat. Ihoni pinta on kuin suuri kartta kohokuvioineen, laaksoineen, jokineen ja teineen. Olen monessa paikassa samaan aikaan, mutta nyt olen jälleen täällä. Kello on 19:40, 3007, maailman huippu, minun maailmani. Lapseni, on aika.